Näkökulmia EU:n uuteen biotalousstrategiaan

EU:n päivitetty biotalousstrategia on edistysaskel elinkeinoelämän kannalta, koska sen odotetaan muun muassa helpottavan uusien biotalouden tuotteiden pääsyä markkinoille – ilman tarkentavan sääntelyn luomia uusia markkinoita eivät tavoitteet kuitenkaan toteudu.

EU:n marraskuussa 2025 julkistama päivitetty biotalousstrategia perustuu pääosin komission julkaisemaan asiakirjaan ”A Strategic Framework for a Competitive and Sustainable EU Bioeconomy {SWD(2025) 895 final} COM(2025) 960 final 27.11.2025”. Se on luonteeltaan puitestrategia, jonka tavoitteena on vahvistaa EU:n kilpailukykyä globaaleilla markkinoilla sekä tukea jäsenvaltioiden kestokykyä ja huoltovarmuutta. Strategian uskotaan johtavan entistä vähäisempään riippuvuuteen tuontienergiasta ja edistävän samalla EU:n ilmastotavoitteita. Biotalousstrategia linkittyykin siten vahvasti EU:n ilmastopolitiikkaan.

EU tukee bioteknologista, perinteisten teollisuudenalojen rajoitteista vapaata teknologista murrosta. Tähän se pyrkii muun muassa edistämällä innovaatioiden ja investointien nopeampaa skaalaamista. Uudet bioteknologiat eivät saa hyytyä laboratorioihin, koska ne ovat biotalouden kovaa ydintä. Tavoitteena on myös uusien markkinoiden luominen biopohjaisille tuotteille ja teknologioille, sekä kestävän biomassan saatavuuden edistäminen. Näin luodaan samalla uusia työpaikkoja EU:n alueelle.

EU:n biotalousstrategiset linjaukset ovat periaatteellisesti merkittäviä, koska biotalous on niitä harvoja jäljellä olevia teollisuudenaloja, joissa EU:n alueella toimivat yritykset ovat edelleen globaalisti johtavia. Biotaloudessa olisi siten aitoa potentiaalia toimia yhtenä euroalueen keskeisistä kasvun moottoreista. Suomen osalta strategia voisi luoda mahdollisuuksia maaseutualueiden elinkeinoelämän monipuolistamiseen ja alkutuottajasta lähtevään, paikallisiin luonnonvaroihin perustuvien biotalouden arvoketjujen kehittämiseen.

Strategia ei edellytä uusien viranomaisten perustamista, vaan sen toteutusta valvoo komissio. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen, Euroopan kemikaaliviraston ja Euroopan lääkeviraston ohelle tullaan perustamaan Euroopan biotalouden sääntelyviranomaisten ja innovoijien yhteinen foorumi, joka on aikataulutettu jo vuoden 2026 ensimmäiselle neljännekselle.

Varsinaisia lainsäädäntöaloitteita strategiassa ei ole. Tarkoitus on varmistaa, että EU:n eri sektorien toimet tukevat yhteisiä tavoitteita eivätkä ole keskenään ristiriidassa. Vielä vuodelle 2025 oli aikataulutettu ensimmäisen vaiheen bioteknologiasääntelyn hyväksyminen ja vuoden 2026 kolmannelle vuosineljännekselle toisen vaiheen sääntelykokonaisuuden valmistelu ja julkaisu.

Ehdotus ensimmäiseksi eurooppalaiseksi bioteknologia-asetukseksi (Biotech Act I) on vastikään annettu. EU pyrkii osoittamaan sillä päättäväisyyttään vahvistaa biofarmaseuttista innovointia, kliinistä tutkimusta ja tuotantoa Euroopassa. Biotech Act sisältää myös jo viittauksia elintarviketuotantoon.

Vuoden 2026 kolmannella vuosineljänneksellä on kaavailtu julkaistavaksi toisen vaiheen sääntelyä Biotech Act II:n muodossa. Sen on tarkoitus laajentaa sääntelykehystä terveysalan ulkopuolelle laajasti bioteknologiaan perustuvaan teolliseen ja taloudelliseen toimintaan, mukaan lukien teollinen bioteknologia, biotalous sekä elintarvike- ja rehuteollisuuden innovaatiot.

Biotalousstrategian konkreettisena tavoitteena on helpottaa uusien biotaloustuotteiden markkinoillepääsyä muun muassa keventämällä ja yhdenmukaistamalla niiden viranomaishyväksyntään liittyviä hallinnollisia prosesseja. Tämä on tärkeää, koska tällä hetkellä uusien tuotteiden sääntelyluokittelu ei välttämättä pysty vastaamaan alan nopeaan kehitykseen. Biotaloustuotteiden arviointi saattaa lisäksi olla pirstoutunutta, mikä johtuu osaltaan jäsenvaltioiden paikallisen sääntelyn eroavaisuuksista. Viranomaisprosessien hitaus ja raskaus puolestaan vaikeuttaa yksityisen rahoituksen saamista hankkeisiin. Ongelmat on siten tunnistettu, mutta esimerkiksi konkreettisia tai edes ohjeellisia tavoiteaikoja viranomaisprosessien kestolle ei strategiassa kuitenkaan aseteta. Teollisten toimijoiden näkökulmasta olisi joka tapauksessa tärkeää löytää rohkeutta sellaisille konkreettisille toimille, joilla varmistetaan, että biotaloustuotteita voitaisiin markkinoida Euroopassa yhden jäsenvaltion hyväksynnällä.

Suomalaisten pk-yritysten näkökulmasta komissio on asian ytimessä tunnistaessaan, että biotalouden start-up- ja scale-up -yritysten rahoitusmahdollisuudet ovat edelleen riittämättömiä, kun yritykset pyrkivät siirtymään laboratoriotutkimuksesta markkinoille saattamisen vaiheeseen. On Suomen ohuiden pääomamarkkinoiden valossa merkittävää, että sekä varhaisen että myöhemmän vaiheen riskirahoituksen saatavuutta on tarkoitus parantaa muun muassa houkuttelemalla biotalouteen keskittyviä sijoittajia ja vaikutuskeskeisiä rahastoja tukemaan pitkän aikavälin hankkeita. Euroopan investointipankin (EIP) tuore tutkimus ”Scaling up Europe’s bio-based industries (2025)” nimeää erityisiksi painopistealueiksi biopohjaiset materiaalit ja kemikaalit, innovatiiviset elintarvike- ja rehuraaka-aineet sekä biopohjaiset maaperän ravinteet ja parannusaineet. Komissio aikookin parantaa biotalouden alalla toimivien start-up- ja scale-up -yritysten rahoituksen saatavuutta. Tätä edistettäisiin muun muassa Scaleup Europe -rahaston ja muiden Euroopan innovaationeuvoston välineiden avulla, yhteistyössä EIP:n, muiden rahoitusalan toimijoiden sekä kansallisten ja alueellisten sidosryhmien kanssa. Biopohjaisiin materiaaleihin liittyvät hankkeet voivat tietyin edellytyksin olla myös ns. IPCEI-hankkeita (Important Project of Common European Interest) eli Euroopan yhteistä etua koskevia tärkeitä hankkeita, joita koskee erillinen, kevyempi valtiontukisäännöstö. Rahoituksen pullonkauloja poistaa myös EU tason asiantuntija- ja koordinaatioryhmä (Bioeconomy Investment Task Force), jonka tehtävänä on edistää biotalousinvestointeja Euroopassa. Ryhmä voisi edistää esimerkiksi ”ensimmäinen laatuaan” -tyyppisiä biojalostamohankkeita.

Puun ja biomassan käyttö energiantuotantoon on Suomessa merkittävä kysymys. Esimerkiksi suomalaisessa metsäteollisuudessa tuotannon sivuvirtoja käytetään laajasti prosessilämmön tuotantoon. Komissio tunnistaa yleisesti Euroopan biomassapohjan hyödyntämisen teollisessa tuotannossa, joskaan strategiassa ei sen suhteen ole juurikaan pidemmälle vietyjä linjauksia. Biomassan käyttö energiaksi on biotalousstrategian puitteissa ensisijaisesti alisteista korkeamman jalostusasteen käyttökohteille, eikä sitä tulisi suosia, jos biomassa voidaan käyttää korkeamman jalostusasteen tuotteisiin. Kemiallisen ja mekaanisen metsäteollisuuden näkökulmasta lienee joka tapauksessa merkityksellistä, että nykyisiä prosessilämmön tuotannon markkinoita ei saa regulaatiolla hallitsemattomasti heikentää, vaan kun biomassasta ryhdytään tuottamaan korkeamman jalostusasteen tuotteita suuremmassa mittakaavassa, tulisi sen tapahtua samaan aikaan teollisen lämmittämisen sähköistymisen kanssa. Näin voidaan varmistaa, että biomassamarkkina pysyy vakaana ja ennakoitavana myös tarvittavan siirtymäajan. Samalla olisi myös vältettävä esimerkiksi sellaisia metsäpoliittisia linjauksia tai toimia, joka johtaisivat tarpeettomaan puuttumiseen kunkin jäsenvaltion itsenäisesti harjoittamaan metsäpolitiikkaan, kuten vaikkapa Suomen kansalliseen metsästrategiaan.

Strategia koskee myös kestävien polttoaineiden kehitystä ja biopolttoaineiden tuotantoa, jotka ovat osa laajempaa biotalouden arvoketjua. Samaan aikaan esimerkiksi EU:n laajempiin ilmasto- ja energiatavoitteisiin liittyvä ReFuelEU Aviation -ohjelma on jo toimeenpanolainsäädännön tasolle edennyttä yhden sektorin (ilmailu) sääntelyä vähähiilisen siirtymän edistämiseksi, mikä epäilemättä tukee ilmastostrategisia tavoitteita yhdessä biotalousstrategian kanssa.

EU:n biotalousstrategia on ensisijaisesti ohjaava ja koordinoiva politiikkakehys, jonka puitteissa voidaan luoda uutta sääntelyä, jota tarvitaan myös uuden ja laajemman kysynnän luomiseksi biopohjaisille tuotteille. Suomalaiset metsäyhtiöt ovat biotalouteen tekemiensä investointien, kuten esim. UPM:n uuden Saksan Leunan biokemiantehtaan tiimoilta tuoneet esiin, että fossiilisista kemikaaleista valmistettujen muovipakkausten korvaantuminen biopohjaisilla tuotteilla vaatii sääntelyä. Merkittävän kysynnän luominen vaatisi, että uusista muovipakkauksista määrättyjen vähimmäisosuuksien pitäisi olla biopohjaisia tai kierrätettyihin tai uusiutuviin materiaaleihin perustuvia. Biotalous nähdäänkin yrityskentässä taloudellisena ja geopoliittisena, eikä pelkästään ympäristöön liittyvänä aiheena.

Suomalaisyritysten näkökulmasta positiivisia odotusarvoja on luotu erityisesti korkeamman jalostusasteen tuotannon osalta, ja uusien rahoitusinstrumenttien ripeä luominen Suomen ohueen rahoitusmarkkinaan olisi myös merkittävä uuden strategian mukanaan tuoma konkreettinen hyöty. Yritysten näkökulmasta onkin toivottavaa, että strategian myötä rahoitusmarkkinoille syntyisi työkaluja, jotka aidosti edistäisivät investointihankkeiden pankitettavuutta ja siten niiden toteutumista. Pelkät työkalut eivät kuitenkaan ole riittäviä, koska biotalouden tuotteet ovat säännön mukaan kalliimpia kuin fossiilipohjaiset vastineensa. Kestäville SAF-lentopolttoaineille luotu, ajallisesti ja prosentuaalisesti tarkoin määritelty ReFuelAviation-sekoitevelvoitesääntely toimineekin hyvänä esimerkkinä sellaisesta suoraviivaisesta ja tiettyyn käyttötarkoitukseen ja jakelukanavaan kohdistuvasta biotalouden sääntelystä, jota teollisuuden näkökulmasta pidettäisiin tervetulleena synnyttämään markkinoita myös muille biotalouden osa-alueille. Vasta tällaisen sääntelyn myötä voitaneen realistisesti odottaa merkittävää kasvua esimerkiksi biokemikaalien, tai niihin pohjautuvien biomateriaalien tuotannon investointeihin.