
Konkurssiaalto uhkaa
Helsingin Sanomien 11.1.2024 julkaiseman artikkelin mukaan ”Tilintarkastajat varoittavat konkurssiaallosta” vuonna 2024. Tilintarkastajien tuoreen barometrin mukaan riskiä on erityisesti rakennusalalla, logistiikassa, kuljetuksessa ja varastoinnissa sekä majoitus- ravitsemistoiminnassa.
Yrityksen vastapuolena olevan sopimuskumppanin maksukyvyttömyysriski on merkittävä, sillä usein konkurssitilanteessa etuoikeudettomille velkojille (eli siis konkurssiin menneen yhtiön sopimuskumppanille) voidaan maksaa vain pieni murto-osa heidän saatavistaan. Yrityssaneerauksessa riski on siinäkin korkea.
Tavalla tai toisella maksukyvyttömyys realisoituu useimmiten pyytämättä ja yllätyksenä, vaikka merkkejä on saattanut olla ilmassa jo aiemmin. Liikesuhdetta on jatkettu entiseen malliin vaaranmerkeistä huolimatta ja tavaraa ja palveluja toimitettu ja maksu sovittu tehtäväksi myöhemmin. Usein on vielä pyritty auttamaan liikekumppania esimerkiksi antamalla lisää maksuaikaa tms.
Turvallisin keino varautua sopimuskumppanin maksuvaikeuksiin ja/tai konkurssi- tai saneeraustilanteisiin on ennakoida asia liikesuhteen alussa sopimuksia tehtäessä ja toisaalta liikesuhteen aikana reagoimalla aktiivisesti mahdollisiin maksu- tai suoritushäiriöihin.
Riskinhallintakeinoja sopimuskumppanin konkurssin varalta
Oman riskinhallinnan kannalta ennakointi on kuitenkin kaikki kaikessa. Liian myöhään tehtyihin toimiin liittyy takaisinsaantiriski (eli velvollisuus palauttaa varoja konkurssipesälle tai oikeustoimen peruminen) ja riski saatavan riitauttamisesta, jos sopimuskumppanin maksukyky on heikko ja tilanne sittemmin ajautuu johtaa konkurssiin tai yrityssaneeraukseen. Omien saatavien velkominen maksuvaikeuksien realisoiduttua, insolvenssimenettelyn alkamisesta puhumattakaan, on vaikeaa, ellei mahdotonta.
Konkurssipesä ei saa maksaa konkurssipesän varoista saatavia, jotka ovat syntyneet ennen konkurssin alkamista. Tällaista saatavaa koskevan maksuvaatimuksen esittäminen konkurssipesälle ei ole tehokasta. Konkurssipesän varoja ovat kaikki yhtiöllä konkurssin alkamishetkellä ollut omaisuus olipa kyseessä sitten rahavarat, muu rahoitusomaisuus tai käyttö- ja vaihto-omaisuus, mukaan lukien yhtiölle toimitetut tavarat, vaikka niistä ei olisi maksua vielä suoritettukaan. Konkurssipesällä ei ole velvollisuutta palauttaa tavaroita niitä vaativalle velkojalle.
Kumppaneiden maksukyvyttömyyteen on tärkeä varautua ennakoivasti ja sopia asioista etukäteen kummankin sopijapuolen myötävaikutuksella eli silloin, kun liikesuhteita aloitetaan ja sopimuksia tehdään. Sopijakumppanin mahdollisiin likviditeettiriskeihin ja maksuvaikeuksiin pitää varautua etukäteen. Riskinhallintakeinoja ovat esimerkiksi
taustaselvitykset (luottotiedot, tilinpäätökset jne.)
sopimusehdot (irtisanomisoikeudet, omistuksenpidätys- ja takaisinottoehdot)
maksuaikataulujen ja toimitusten tasapainottaminen
säännöllinen laskutus ja maksuviivästyksiin reagointi nopeasti
sopimusrikkomuksista reklamointi (purku-uhalla)
pantit ja esinevakuudet
takaukset ja takuut
yrityskiinnitykset.
Paras asema konkurssissa ja saneerauksessa on vakuusvelkojalla, etenkin, kun vakuusarvo on riittävä. Myös pankkitakaus tai maksukykyisen takaajan antama takaus tai takuu on käyttökelpoinen. Samoin oikein järjestetty omistuksenpidätys yleensä toimii. Yrityskiinnityksen arvo on heikompi ja riippuu velallisen omaisuuden laadusta.
Sopimuskumppanin konkurssi – mitä tarkoittaa?
Konkurssin vaikutus sopimuksiin
Konkurssi ei automaattisesti päätä sopimussuhdetta. Sopimuksissa on usein konkurssinvaraisia ehtoja, esimerkiksi irtisanomis- tai purkuoikeus sopijakumppanin konkurssissa. Tällaiset sopimusehdot eivät kuitenkaan ole päteviä.
Konkurssilain mukaan konkurssipesällä on oikeus jatkaa valitsemiensa sopimusten voimassaoloa ilmoittamalla sitoutuvansa sopimukseen. Yrityssaneerauksessa noudatetaan pääsääntönä sopimusten jatkuvuuden periaatetta.
Sopijakumppanin konkurssi- tai saneerausmenettelyn alkaessa on syytä tehdä tilannearvio erityisesti keskeneräisistä toimituksista ja sopimuksista, omista saatavista ja mahdollisista vakuus- tai omistuksenpidätysjärjestelyistä ja informoida näistä pesänhoitajaa tai saneerausselvittäjää.
Sopimuskumppanin konkurssitilanteessa on oltava itse aktiivinen ja tiedusteltava konkurssipesältä, sitoutuuko konkurssipesä sopimukseen. Jos konkurssipesä ilmoittaa kohtuullisessa ajassa, että se sitoutuu sopimukseen ja asettaa hyväksyttävän vakuuden sopimuksen täyttämisestä, sopimusta ei saa purkaa kuin eräissä poikkeustilanteissa.
Konkurssipesän hallussa oleva toisen omaisuus
Konkurssipesään ei kuulu sen hallussa oleva, sivullisen omistama omaisuus, jos se on selvästi erotettavissa konkurssipesän omaisuudesta. Jos tällainen omaisuus on eroteltavissa, se ei kuulu konkurssipesään, vaan on luovutettava omistajalleen.
Jos omistusoikeudesta tai omaisuuden luovutuksesta ei päästä sopimukseen, on omaisuuden pesän hallusta haluavan nostettava asiaa koskeva kanne tuomioistuimessa.
Takaisinsaanti konkurssipesään
Takaisinsaannilla tarkoitetaan mm. saadun maksun peräytymistä takaisin konkurssipesään tai tehdyn oikeustoimen kumoutumista ja oikeustilan palautumista aikaisemmin vallinneeseen muotoon. Maksun takaisinsaannissa kysymys on siitä, että tiettynä kriittisenä ajanjaksona ennen konkurssin alkamista (yleensä 3 kk ennen konkurssihakemusta) konkurssiin sittemmin menneeltä sopimuskumppanilta epätavanomaisesti saatu maksu voidaan joutua palauttamaan takaisin konkurssipesään.
Mitään oikeudellisesti moitittavaa itse sopimussuhteelta tai maksulta ei vaadita, eikä liioin tietoisuutta sopimuskumppanin heikosta taloudellisesta tilasta. Lähtökohtaisesti täysin pätevästi saatu maksu voi joutua palautuksen kohteeksi, jos se on tehty ennen konkurssia. Tällainen maksu voi olla esimerkiksi pitkään erääntyneenä olleen velan maksu juuri ennen konkurssia. Takaisinsaanti voi tulla kyseeseen, jos maksu on suuri suhteessa konkurssipesän varoihin tai maksu on tehty suhteellisen lähellä konkurssin alkamista.
Turvallisin keino varautua sopimuskumppanin maksuvaikeuksiin ja/tai konkurssi- tai saneeraustilanteisiin on ennakoida asia liikesuhteen alussa sopimuksia tehtäessä ja toisaalta liikesuhteen aikana reagoimalla aktiivisesti mahdollisiin maksu- tai suoritushäiriöihin.